Huhtikuun keskivaiheen viikko (pelkääjille varoitus käärmekuvista)

Tällä huhtikuisella viikon mittaisella jaksolla päivät olivat melko lämpimiä eikä kovia tuulia ollut lainkaan. Sumua parina päivänä, mutta kevätsumu on niin paljon kauniimpaa kuin syksyinen sumu, että se ei haitannut eikä harmittanutkaan kuin parin kuvan verran.

Monesti saimme tälläkin viikolla seurata satojen kurkien muodostamien aurojen lentoa Hankoniemen yli. Yhtenä päivänä lähdin liikkeelle toiveena nähdä edes yksi käärme ja saada siitä kuvia. Valtava kurkiaura lensi juuri ylitse, kun pääsin perille käärmepaikkaan.

Hämmästys oli suuri, kun ensimmäisen kerran elämässäni pääsinkin seuraamaan rantakäärmeiden keväisiä lemmenleikkejä eli parittelua. Puuhassa oli mielestäni mukana vain kaksi ilman oranssinkeltaisia niskatäpliä olevaa käärmettä, mutta kun näytelmä loppui, niin kasan alta lähti liikkeelle kolmaskin, jolla oli rantakäärmeille tyypilliset niskatäplät. Tiedossa siis perheenlisäystä.

Eräänä sumuisena aamuna näin ja varsinkin kuulin merihanhipariskunnan kevätkeskustelua ja toisena sumuisena aamuna kyhmyjoutsen lehahti lentoon aivan vierestä. Vaikka linnut alle 10 metrin etäisyydellä olivatkin, niin kuvista ei kovin selkeitä tullut. Taisivat kaikki Hankoniemen ranta-alueet olla sumun/merisavun peittämiä. Keskemmällä niemeä sen sijaan sää oli selkeämpää. 

Yhtenä päivänä tapasin hämmästyneen valkohäntäpeuraemon kahden viime vuoden vasan kanssa. Sen verran ihmeellinen näky taisin niille olla, että antoivat kuvata aivan rauhassa. Toinen vasoista oli jopa niin utelias, että seurasi jokaista askeltani tarkkaan.

Sumua, tai oikeammin merisavua tuli ja meni, välillä oli selkeämpää ja välillä sumuisempaa. Kyhmyjoutsenpariskunta tuli uljaasti, hitaasti lipuen sumusta, yksi nokikana innostui hyppelehtimään ilmeisestikin kevätonnesta ja valkoposkihanhetkin olivat selvästi kevätmielellä. Tukkasotkakoiras sen sijaan kylpi pitkään ja hartaasti. 

Yksi joutsenpariskunta odotti eräänä iltana osittain avoinna olleen veden ja jääsohjon seassa pääsyä omille kotivesilleen pesäluotonsa lähelle. Seuraavana päivänä pesäluodon ympäriltä oli jäät hävinneet ja pariskunta oli onnellisena ruokailemassa luodon lähistöllä. Viikon loppupuolella loppukin jääsohjo oli hävinnyt ja lintuluoto alkoi elää kevättä, kun sinne lensi enemmänkin lintuja pesimään ja viettämään kesäänsä.

Haahkat saapuvat muuttomatkaltaan pikkuhiljaa lähemmäs rantoja ja saaria, joissa pesivät. Tällä huhtikuisella viikolla oli jo selvää, että pareja ja pesäpaikkoja etsitään kuumeisesti. Hangon Itäsataman läheisille saarille on rakennettu nyt jo eläkkeellä olevan paikallisen saaristolintuihin erikoistuneen biologin ja luontokuvaajan aloitteesta haahkoille suojaisia "rivitaloja", joissa voi saalislinnuilta suojassa turvallisesti hautoa uutta sukupolvea.

Kun Hangon nimikkolintu meriharakka työntää pitkän porkkanan värisen nokkansa nurmikon multaan ruuan perässä, on nokka joskus sen jälkeen aika multainen.

Puistovuorilla aivan kaupungin keskustan tuntumassa on yksi Hankoniemen kolmesta hiidenkirnusta. Joku luontoystävä on huomannut yhdellä Puistovuoren kallioista pienen kolosen kalliossa ja laittanut sen viereen kyltin "hiirenkirnu". Sitä kävin yhtenä iltana ihailemassa. 

Pitihän niitä käärmeitä toisenakin päivänä lähteä etsimään. Tällä reissulla kuvasaalista tuli vain yhdestä rantakäärmeestä, tällä kerralla täpläpäästä, ja kyykäärmeestä.

Kahlaajalintuja näkyy pitkin rantoja, näissä kuvissa punajalkavikloja ja pikkutylli viipeltämässä pitkin rantoja ruokaa etsimässä. Punajalkaviklot kuvattu maisemakuvassa olevan Kobbenin rannalla ja pikkutylli muualla. Samalla rannalla pikkutyllien kanssa viihtyi myös muutama tavi.

Naurulokit osoittavat rakkautta viemällä puolisolle itse saalistetun kalan. Tässä tapauksessa kalasta kuitenkin tuli riitaa, se putosi takaisin mereen ja yhteistä matkaa jatkettiin ilman kalaa.

Joka kevät uskollisesti samaan, muilta paitsi pohjoisenpuoleisilta tuulilta suojaisaan lahdelmaan saapuu muutama mustakurkku-uikkupariskunta pesimään. Tämän kevään ensimmäinen pariskunta ilmestyi yhtä yllättäen kuin aina ennenkin. Toivotaan näille kauniille linnuille onnistunutta pesintää tänä vuonna. Ne rakentavat huteran, kelluvan pesän. Viime kesänä en nähnyt yhtään poikasta, koska juuri pohjoisen puolelta tuuli muutaman kerran niin navakasti, että vanhemmat vuorotellen joutuivat korjaamaan pesiä, jotta munat pysyisivät pesissä ja niitä voisi hautoa. Onnettomasti kuitenkin kävi.

Sammakkojen kurnutusta alkaa kuulua näihin aikoihin. Yhdessä ojassa sammakoita oli parhaimmillaan kymmeniä muutaman metrin matkalla. Arkoja ovat ja häipyvät piiloon veden alle tai koloihinsa heti, kun kuvaaja vähänkin liikahtaa, joten maltti oli valttia, jotta sai kivoja kuvia kutevista ja parittelevista sammakoista. Vain koiras kurnuttaa, ensimmäisessä kuvassa menossa juuri vaihe "krrrrr". 

Myös kasvimaailma herää pikkuhiljaa kevääseen. Ensimmäiset leskenlehdet, sinivuokot ja lumikellot löysin tällä viikolla. Sitruunaperhonen piristi yhden päivän kuvausreissulla kivasti muuten vielä kovin kuivaa ja kuihtunutta maisemaa. Ja koska viimeisetkin jäät lähtivät tällä viikolla, niin nyt pikkuhiljaa alkaa ilmestyä veneitä laitureihin ja rannoille.