Powered By Blogger

torstai 3. toukokuuta 2018

Kevään ihmeitä

Allakan mukaan kevät on jo pitkällä, mutta luonnossa se ei sitä varsinkaan täällä Hankoniemellä ole. Meren kolmelta suunnalta ympäröimä pitkä niemi pysyy keväällä kauan vilpoisena ja syksyn tullen saamme nauttia pidempään lämpimistä ilmoista.


Kutsun yllä olevan kuvan pientä, nimetöntä luotoa lintuluodoksi. Siellä pesii paljon lintuja, yksi kyhmyjoutsenparikin on valinnut luodon pesäpaikakseen jo monena vuonna. Muutama kaunis mustakurkku-uikkupari pesii viereisissä kaislikoissa mantereen kupeessa. Satuin näkemään tämän kevään ensimmäisen mustakurkku-uikkupariskunnan keväisiä lemmenosoituksia.







Kyhmyjoutsenpariskunta saapui heti jäiden lähdettyä kotivesilleen pitämään huolta omasta reviiristään. Keväiset poikastentekopuuhat kuuluvat asiaan ja nyt emo hautoo pesässä. Viime vuonna pari sai kuusi suloista poikasta, mutta luonto oli julma ja syksyn tullen vain puolet poikasista oli elossa. Saas nähdä kuinka monta poikasta tämän vuoden haudonta tuottaa.







Parin päivän sisällä näin useammankin lintuparin menossa "reppuselkää" eli olivat poikastentekoasioilla, kuten kevääseen kuuluu.





Tuon avoimella kallioluodolla olevan kyhmyjoutsenten pesän nähdessäni mieleen tuli, että miten mahtaa käydä munille, jos hautova emo ei kunnolla peitä niitä lähtiessään tarpeen vaatiessa pois pesästä.


Haahkauroksia on tänä keväänä huomattavasti enemmän kuin naaraita. Nyt osa naaraista on jo hautomassa ja viimeisistä vapaista naaraista käydään kovaa kisaa.





Sammakoiden kurnutukset on tältä keväältä kurnutettu.  Nyt odotellaan sammakonkudusta kehittyviä siimahäntiä ja niistä edelleen pieniä sammakoita. Mielenkiinnolla seuraan miten hankkimani hyönteishotelli alkaa kesän mittaan toimia.




Toisaalla Hankoniemellä metsälammilla pesii joitakin laulujoutsenia, nekin jo uskollisesti hautovat pesillään, joten niille suodaan pesintärauha ja palataan runsaan kuukauden kuluttua hiljaa ja linnuilta salaa ihmettelemään kuinka monta poikasta on syntynyt. 






Tätä lintua kannattaa lähestyä varovasti. Sillä on nimittäin taskut, joissa kiviä eli kyseessä kivitasku.


Lapintiiran muuttomatkat ovat eläinkunnan pisimmät. Se talvehtii kaukana etelämantereen vesillä ja lentää pesimään pohjoiseen. Hankoon ensimmäiset saapuivat huhtikuun viimeisinä päivinä. Yksi pieni luoto aivan rannan ja venelaiturin tuntumassa on kuvien lapintiirojen pesäluoto.

 




Keväinen sää tuo usein tullessaan sumua tai usvaa. Niin nytkin. Joinakin aamuina taivas on kirkas ja toisina sumu on niin tiheää, että näkyvyyttä ei juurikaan ole. Sumusta erottaa lähimpänä rantoja liikkuvia lintuja ja kauempaa kuuluu haahkojen mystistä juttelua.










Metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja näkyy lähes päivittäin, muutaman kerran ovat tulleet jopa aivan pihapiiriin ruokailemaan. Yksi isosarvinen metsäkaurispukki oli taatusti ollut tappelussa mukana, kun sillä oli suuri karvaton aukko niskassa.







Inkoossa käydessäni näin 18 yksilön kuusipeuralauman - se oli upeaa katsottavaa! Silloinkin oli sumua ilmassa, mikä vähän haalisti kuvien laatua. 




Kevät etenee omaa tahtiaan ja luonnon ihmeitä ilmestyy pikkuhiljaa lisää. Juuri näkemäni metsäkaurisnaaras oli niin pullea vatsan seudusta, että kohta näemme kevään ensimmäisiä pikkukauriita. 



4 kommenttia:

  1. Otroligt fina bilder och inga ormar Tack.

    VastaaPoista
  2. kiitos taas upeista ja monipuolisista kuvistasi. Kiva, että paneudut harrastukseesi perusteellisesti, sillä satunnaiselta näppäilijältä kaikki nuo ihanat kevätpuuhat jäävät näkemättä; vaan onneksi on kuvasi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija! Harrastus on vienyt totaalisesti mennessään...

      Poista