Toukokuinen luonnon oma näytelmä

Toukokuun puolivälissä se tapahtui. Sain ikimuistoisen luontoelämyksen, kun aivan sattumalta pääsin seuraamaan laulujoutsenten poikasten lähtevän ensimmäisen kerran pois pesästä ja emon hellästä huomasta uuteen ympäristöön eli veteen. Tiesin edellisestä päivästä, että viisi poikasta oli jo kuoriutunut, mutta emo hautoi edelleen, kun menin lammelle. Muutama poikanen pilkisteli emon takaa, toiset varmaankin olivat emon siipien suojassa. Isäjoutsen vahti pellon reunassa muutaman metrin päässä lammesta. Oli hyvä, suojaisa kuvauspaikka, joten linnut eivät häiriintyneet eivätkä edes huomanneet kuvaajaa. Pari tuntia seurattuani käväisin kotona ja tulin takaisin lammelle. Poikaset olivat edelleen emon kanssa pesässä. Hetken kuluttua kuulin, kun emojoutsen antoi pienen äänimerkin isäjoutsenelle ikäänkuin sanoakseen, että aiomme nyt lähteä pesästä ja tulepas varmistamaan, että kaikki sujuu hyvin. Isäjoutsen ui pesän lähelle ja oli varmistamassa, että oli turvallista jättää pesä. Emo nousi seisomaan, poikaset kurkkivat emon takaa ja alta ja luonnon oma näytelmä alkoi. Lopussa on vielä kuvien jälkeen hiukan lisää tekstiä.

Joutsenvanhemmilla on edessään muutaman kuukauden mittainen hyvä huolenpito poikasistaan ennenkuin ne ovat kasvaneet riittävän isoiksi ja oppineet lentämään ennen syysmuuttoa. Nämä vanhemmat ovat monena kesänä kasvattaneet viisi poikasta ja nyt on edessä oletettavasti ensimmäinen kuuden poikasen kesä. Toivotaan, että kaikki nytkin menee hyvin ja että poikaset saavat elää hyvän, pitkän ja onnellisen elämän. Olin ikionnellinen, kun sain nähdä tuon hellyttävän hetken. Kun kävelin pois lammelta pellon reunaa pitkin tajusin, että olin nähnyt jotain hyvin harvinaista ensimmäisen kerran elämässäni ja sellaista, mitä todennäköisesti en koskaan enää näkisi. Puhkesin onnen kyyneliin ja siitä itkustahan ei meinannut tulla loppua!