Joutsenia muuttopuuhissa

Täysikuu katseli mereltä heti aamusta, joten lähdin ennen aamiaista kuvaamaan kuutamoa siltoineen. Rannassa oli aivan hiljaista, meri lähes peilityyni, muutama aste pakkasta. Joutsenetkin nukkuivat vielä omissa ryhmissään.

Aamu valkeni äärettömän kauniina ja aurinkoisena. Joutsenia lensi pohjoisen suunnalta useissa muutaman joutsenen parvissa ja suuntasivat etelämmäs. Paljon joutsenia oli kuitenkin pysähtynyt ruokailemaan tai lepäämään ennen pitkää lentomatkaa meren yli - elleivät sitten jää Uddskatanin luonnonsuojelualueen suojaisaan lahdelmaan odottamaan tuleeko vielä kylmempää.

Merivartioston alus oli matkalla länteen päin.

Henki meinasi useaan otteeseen salpautua, kun kaunistakin kauniimpaa luonnon näytelmää lähes haltioituneena seurasin. Ääneen huokaillen kaiken ympärilla olevan kauneutta en raaskinut kiertää normaalia reittiäni, joka olisi vienyt pois rannan tuntumasta, vaan palasin takaisin seuraten kuuden poikasen laulujoutsenperhettä, kun se uljaasti hiljaa lipuen matkasi jonossa seuraavalle pysähdyspaikalle tervehtien samalla lajitovereitaan.

Liekö tällä perheellä ollut rankka lento, kun ovat nokosilla

Tämä emo poikasineen tuli tervehtimään suurperhettä.

Kyhmyjoutsenpariskunta oli ilman poikasia, mitä lie tapahtunut.

Tämä poukama ei ollut mieleinen, joten matkaa jatkettiin

pienen niemen kärkeen, jossa jo oli muitakin laulujoutsenia

Aamu oli kaunis, katsoi mihin suuntaan tahansa, tämä kuva etelään Varisniemen aallonmurtajalle

Yksi nuori joutsen päätti yhtäkkiä ottaa siivet alleen, liekö vanhemmat menneet jo edellä.

Suurperhe sen sijaan jäi seurustelemaan tuttavien kanssa. Voi sitä kaakatusta ja meteliä, mikä ilmoille lähti. Vissiin matkasuunnitelmasta keskustelivat ja taisivat vähän olla eri mieltäkin asioista, kun tuli pieni nokkapokka.

Onnellisen perheen matka jatkui purjehtien kaunissa auringonpaisteessa.

Ilma oli kuulas, joten Högsåran tuulimyllyt Frej, Ilo ja Flora näkyivät haaleasti horisontissa osittain kangastuksina lähes 45 km päässä.

Iltapäivän puolella taivas veti pilveen ja useimmat joutsenet olivat lentäneet pois. Yksi neljän poikasen perhe oli kuitenkin vielä etsimässä ruokaa, tosin ensin vähän väärässä paikassa, sillä toinen vanhemmista joutui tekemään jäänmurtajan hommia poikasten seuratessa perässä ja toinen vanhemmista piti perää. Ranta ei ollut mieleinen. Hetken mietittyään ja kaakatettuaan kääntyivät takaisin ulommas ja ykskaks suorastaan hyppäsivät ohuen jään keskeltä ilmaan ja lensivät paremmalle ruokapaikalle.

Vähän piti venytellä ennen matkan jatkamista

Ollaanko kaikki valmiina?

Sitten mennään

Ei ollut paljon evästä jäljellä muiden joutsenten jäljiltä, joten tämä perhe varmaankin otti vielä illan suussa siivet alleen ja lensi ainakin muutaman kilometrin etelämmäs Suomen eteläisimpään kärkeen.

Mahtoiko tänään olla päivä, jolloin joutsenet ymmärsivät talven vääjäämättä tulevan ja että parempi vielä hyvän sään aikana lähteä talven viettoon etelämmäs. Niinhän se menee, että ensin on lähdettävä, jotta voi tulla takaisin.

Aina ei aurinko paista

Sanotaan, että Hangossa paistaa aina aurinko, mikä ei harmillisesti (aina) pidä paikkaansa. Harmaa päivä on harmaa myös valokuvaajalle, mutta mieli vetää ulos raittiiseen ilmaan nauttimaan kauniista asioista, joita ympäristö tarjoaa. Jos ei tänään muuta, niin isompia ja pienempiä lintuja.

Omalla pihalla linnuille tarjolla oleva ruoka kelpaa monelle linnulle. Tänään tali- ja sinitiaisten lisäksi aika monta pienenpientä kaunista vihervarpusta, joista niistäkin uros upean värikäs, mustarastaita ja se sama suloinen pallero punarinta, joka jo monen viikon ajan on joka päivä uskollisesti tullut näytille. Harmi vaan, kun nämä pienet vieraat on niin arkoja, että ne täytyy kuvata ikkunalasin läpi, mikä ei tee oikeutta lintujen kauneudelle.

Jossain näin kuvan, kun sinitiainen söi omenaa, joten laitoin omenan lintujen ruokapaikalle. Siinä se on ollut jo muutaman päivän, mutta ei ole maistunut linnuille. Ensimmäisenä aamuna omena oli maassa, joten metsäkauriit lienee käyneet yrittämässä ottaa sen, kun koko ruokamökki oli vähän vinksin vonksin.

Kauniisti luonnon "värjäämiä" kiviä osuu silmiin silloin tällöin.

Lillmärsanin uimarannan edustalle oli tullut enemmänkin laulujoutsenia ruokailemaan ja rannan edustan pienen, nimettömän luodon jo monena vuonna pesäsaarekseen ominut kyhmyjoutsenpari kolmen poikasensa kanssa piti aikalailla vahtia, jotta vieraat ei vaan vahingossakaan päässeet lähellekään luotoa. Tätä luotoa paikalliset, nyt jo entiset nuoret olivat nuoruudessaan kutsuneet nimellä Skogsvaktens holman.

Entinen troolarisatama on varma paikka nähdä ainakin sorsia, varsinkin jos osuu paikalle samaan aikaan, kun joku monesta sorsien ruokkijasta tulee leipiensä kanssa ja sorsat nousevat jonossa maalle tervehtimään ruuan tuojaa. Myös Svanhild-joutsen tuli tomerasti paikalle, kun huomasi ruokaa olevan tulossa ilmasta. Svanhild tosin ilmeisesti onkin Svante, on nimittäin tosi iso joutsen, joten lienee pian parivuotias urosjoutsen...

Lokit ilmestyvät kuin tyhjästä tappelemaan ruuasta ja yksi tukkasotka pyörii porukoissa mukana, vaikka leipää se ei syökään. Sama tukkasotka taitaa olla ollut sorsien seurana koko talven.