Toukokuun kesäistä taikaa

Tuntuu kuin kevät olisi tänä vuonna jäänyt äärettömän lyhyeksi, kun huhti-toukokuussa luonto yllätti siirtymällä lähes suoraan talvesta kesään. Hämmästyneenä seurasin mieleisilläni paikoilla kevään vaihtumista kesäisen lämpimäksi.

Hangossa auringonlaskut ovat taatusti maailman kauneimpia. Yllä ja alla olevat kuvat on otettu toukokuun puolivälissä.

Kaupungin maamerkit - kirkontorni ja vesitorni - näkyvät kauas merelle ja toivottavat myös meriteitse tulevat vieraat tervetulleiksi kauniiseen, pieneen kaupunkiimme. Toukokuussa Itäsatamassa on vielä hiljaista, mutta varsinaisen sesongin alettua kesä-heinäkuussa jokainen laituripaikka taitaa parhaina päivinä olla varattuna ja satamassa liehuu monen eri maan liput vierailijoiden kunniaksi. Plagenin hiekkarannalla oleva, tiettävästi koko Euroopan ainoa vesikaruselli oli ahkerassa käytössä jo toukokuun lämpimimpinä päivinä, vaikka karuselli ei edes pyörinyt eikä ole vielä katettu.

Luonto suorastaan ryöpsähti kukkaan ja vihreän vehreäksi muutamassa päivässä, kun lämmin sääjakso alkoi äitienpäivän tienoilla.

Hangossa on runsaasti koristekirsikkapuita, jotka kukkiessaan hämmästyttävät kauneudellaan joka vuosi yhtä paljon. Hangon perinteikkään Casinon edustalla on suihkulähde ja sadoittain kukkia aikaisesta keväästä myöhään syksyyn. Ensimmäisinä kukkivat tulppaanit.

Verivaahteran lehdet ovat keväällä punaisia ja kukinnot kauniin keltaisia. Näitä puita näkee kaupungissa siellä täällä joko yksittäisinä tai ryhmissä, kuten Raatihuoneen torin puistossa. Verivaahteraan verrattuna tavallisen vaahteran kukinto vaikuttaa hyvin vaatimattomalta, vaikka kaunis onkin. Onnenpensas puolestaan puhkeaa hurmaavan keltaisena kukkaan ennen lehtien kasvamista.

Tuomi kukkii ja levittää parastaikaa tuoksuaan aivan yllättävissäkin paikoissa. Lemmikit löysin eräänä aamuna samalla kävelyreissulla, kun huomasin mustikoiden kukkivan.

Toukokuukin on muuttolintujen aikaa. Monet linnut saapuivat ja lähes heti alkoivat pesänrakennuspuuhat. Lintuluodoksi kutsumallani pienellä luodolla oli vielä joku aika sitten paljon vesilintujen pesiä sekä siellä yli kymmenen vuotta pesineen kyhmyjoutsenparin pesä. Harvinaiset mustakurkku-uikutkin olivat tehneet kaksi pesää, joista toisessa laskujeni mukaan viisi ja toisessa kaksi tai kolme munaa. Eräänä päivänä suru oli suuri, kun joutsenet olivat syystä tai toisestä hylänneet pesänsä, lokkien ja tiirojen pesiä oli jätetty ja toinen mustakurkku-uikkujen pesä oli kadonnut lähes jäljettömiin. Mikä lie käynyt saalistamassa lintujen munia - ehkä villiminkki tai useampikin.

 Pieni "Ängri Bööd" kertoi ilmeellään, että nyt on kuvaaja liian lähellä ja lehahti saman tien lentoon.

Merta kun on Hankoniemen kolmella puolella, niin sen kuvaaminen on helppoa ja meri aina kiehtoo, oli sitten tyyntä tai myrskyä. Toukokuussa meri on tähän mennessä näyttänyt usein tyynen puolensa. Sen verran tuuli muutamana päivänä, että kitesurfaajat pääsivät harrastuksensa pariin.  

Haahkaurokset ovat jo lähteneet kauemmas merelle vaihtamaan juhla-asunsa tummempaan talviasuun. Erään saaren luona on laskettu olevan muistaakseni noin 35.000 haahkakoirasta sulkiaan vaihtamassa. Naaraat ovat jääneet pesilleen hautomaan. Aina pesintä ei onnistu ja tulos on aika surkean näköinen, jos hautominen on ehtinyt jo pitkälle - vain suuri kasa untuvaisia höyheniä jäljellä.

 Perhoset ovat heränneet, joten on hyvä hetki laittaa niille oma perhosbaari. Ensimmäinen kuva on viime kesäisestä perhosbaaristani.

Metsäkauriita näen lähes päivittäin ruokailemassa luonnonsuojelualueen pienellä niityllä, josta on helppo tarpeen tullen muutamalla loikalla päästä metsän suojaan. Edelleen odottelen milloin tiineenä oleva metsäkaurisnaaras synnyttää vasansa, vatsa kun alkaa olla sen verran suuri, että aikaa synnytykseen ei voi kovin kauan enää olla.

   

Palaan vielä lintujen maailmaan. Harvoin Hangon rantojen tuntumassa nähty silkkiuikkupariskunta saapui joitakin aikoja sitten lintuluodolle, mutta on ehkä jatkanut matkaansa muihin maisemiin. Yllätin pariskunnan parittelemassa, joten perheen perustaminen kyllä on mielessä.

 

Hankoniemen pohjoisrannalla Lillmärsanin uimarannan läheisyydessä on kaupungin ylläpitämä hyppytorni, jonka muutama poika epävirallisesti avasi, vaikka merivesi ei vielä kovin lämmintä olekaan.

Pesänsä hylännyt joutsenpariskunta viihtyy edelleen luotonsa luona ja puolustaa reviiriään. Tänään molemmilla oli vuorossa pesutuokio. Saa nähdä vieläkö yrittävät toisen kerran alkaa pesiä tänä kesänä. Tiirojen lempi leiskuu, kun koiras sukeltaa ja tuo puolisolleen kalaa.

Auringonlaskusta aloitin tämänkertaisen kuvasarjani ja auringonlaskukuvaan sen lopetankin. Toivottavasti viihdyit kuvien parissa.