Kevään ihania ihmeitä Hangossa

Toukokuu toi tullessaan lämpimän sään Hankoniemellekin. Luonto suorastaan ryöpsähti kauniin vehreäksi ja linnut aloittivat kevääseen kuuluvat touhunsa eli pesinnän.

Haahkojen pesintä onnistui tänä keväänä Hangon saarilla hyvin. Poikasia alkoi ilmestyä pari viikkoa sitten ja niitä tuli lisää päivittäin. Haahkakoiraat siirtyivät saman tien ulommille saarille vaihtamaan juhla-asunsa arkisempaan eli lähes mustaan höyhenpeitteeseen. Useat naaraat ja vain muutama koiras huolehtii nyt poikasista.

Harmaalokki oli mielestään keksinyt oivallisen pesäpaikan. Toivottavasti ei tule sadetta, vaikka luonto sitä kovasti jo kaipaakin. Porkkananokkainen meriharakka oli eräänä lämpimänä päivänä kylpemässä. Sitä piti kuvata, sillä vain harvoin olen nähnyt meriharakan kylpevän, vaikka se rannoilla viihtyykin.

Seuraamani kyhmyjoutsenpari hylkäsi pesänsä. Villiminkki ehkä käynyt viemässä munat. Vielä en ole nähnyt kyhmyjoutsenen poikasia lainkaan tänä keväänä. Laulujoutsenia sen sijaan onnisti paremmin. Niitä pesii Hankoniemellä useampiakin pareja, osa meren saarilla ja osa sisämaan lammilla. 

Tuntuu kuin kaikki puut, pensaat ja luonnon kukat kukkisivat yhtä aikaa. Kaunista seurattavaa riittää ja lähes päivittäin löytyy uusia kukintoja ihailtavaksi. Hiekkaisilla rannoilla viihtyvä merikaalikin kukkii jo, ehkä hiukan etuajassa sekin.

Monenlaista pörriäistä on liikkeellä. Yhden kuvan kimalaisella on punkki kiinni keskellä selkää. Se ei kuulemma haittaa kimalaista, vaan kuuluu ikäänkuin asiaan. Kuvasarjan alimman kuvan perhonen on auroraperhoskoiras.

Tukkakoskelo- ja silkkiuikkupariskunta ovat uusia tuttavuuksia seuraamallani lintujen suosimalla luodolla. Silkkiuikun pesä on kaislikossa, mutta tukkakoskelon pesää en ole nähnyt. Mustakurkku-uikkujen pesintä ei taida oikein olla onnistunut, sillä kaksi kolmesta kaislikossa olleesta pesästä on hävinnyt. Yksi toivottavasti on vielä tallella kaislikon suojassa, jotta saadaan nähdä poikasia.

Tänä vuonna Hangossa on vähemmän valkoposkihanhia kuin aikoihin. Hanhenmarssia mennään niin vedessä kuin maalla. Poikasia alkoi ilmestyä juuri kuluvalla viikolla. Sinisorsakin sai poikasia samanaikaisesti.

Vähän harvemmin nähty fasaanikukko vipelsi pellolla, tosin malttoi välillä poseeratakin. Palokärjen poikanen huuteli nälissään ja kun oli saanut ruokaa, lensi lähes saman tien maailmalle. Räkättirastaan poikanen ei juurikaan kuvaajasta välittänyt, vaan seisoi tyynesti keskellä metsäpolkua.

Kun on ollut kauniita päiviä, on ollut myös kauniita auringonlaskuja.

Lapintiiran muuttomatka on lintumaailman pisimpiä. Se talvehtii Etelämantereen rannoilla ja lentää sieltä esim. Hangonkylän satamaan tuolle kuvan keskellä olevalle pienelle luodolle pesimään. Luodolla pesii muutama kymmenen lapintiiraa. Ensimmäiset poikaset on jo kuoriutuneet, emon siipien suojasta ne pyytävät ruokaa, jota isä niille kalastaa.

Linnuilla on myös vihollisia. Esimerkiksi uljas merikotka, lokit tai harmaahaikara halajavat ruuakseen monia vesilintuja tai niiden poikasia. Kerran näin miten merilokki aikoi viedä haahkaemolta poikasia. Jäi onneksi yritykseksi, kun haahkaemo hurjasti puolusti poikasiaan, jotka nopeasti saapuivat emon luokse. 

Melkein keskellä Hangon kaupunkia on Puistolampi, jossa juuri kukkii suunnaton määrä kauniita lumpeita. Puistolampea kutsutaan myös lummelammeksi.

Kippis - Skål kesälle vihersmoothien kera!