Laulujoutsenten onnellinen kesä

Yksi kevään odotetuimmista tapahtumistani on laulujoutsenpariskunnan saapuminen Hankoniemelle pienelle, suojaisalle metsälammelleen pesäntekopuuhiin. 

Tämä pariskunta on pesinyt samalla lammella uskollisesti vuosia. Yllä oleva ensimmäinen kuva hautovasta emosta ja lähellä vahtia pitävästä puolisosta on otettu huhtikuun loppupuolella. Alempi kuva on toukokuun loppupuolelta. Laulujoutsen hautoo munia noin puolitoista kuukautta.

Parin päivän kuluttua edellisestä kuvasta lammella odotti yllätys, kun hiljaa hiivin kumarassa puskien suojassa katsomaan. Viisi pientä palleroa uiskenteli hurjaa vauhtia ja etsi ruokaa. Poikaset syövät aluksi etupäässä pesäkummun läheisyydestä löytyviä proteiinipitoisia hyönteisiä. Emon lähellä oli turvallista uiskennella.

Poikasten joukosta erottui heti yksi, joka halusi leikkiä tai haastaa hiukan riitaa sisarusten kanssa. Myöhemmin huomasin, että poikueessa oli yksi poikanen, joka hiukan kulki omia polkujaan, liekö ollut juuri tämä tapaus.

Tuttu biologi on neuvonut, että tilanteet täytyy katsoa loppuun. Tämän neuvon muistaen pysyin piilossa pidemmän ajan ja lopulta kaikki poikaset kiipesivät emon perässä pesälle. Joutsenillakin on vihollisia, sillä merikotkia pyöri yläpuolella, mutta onneksi poikaset olivat emon ja puiden suojassa pesällä.

Suunnilleen samoihin aikoihin kaupungilla Hangon Casinon suihkulähde jo suihkutteli ja rantaan oli tuotu kauniit entisajan uimakoppeja muistuttavat kolme erilaista koppia ja pari istuinta.

Poikaset kasvoivat huimaa vauhtia, mikä ei toisaalta ole ihmekään, sillä jostain muistan lukeneeni, että laulujoutsen käyttää 75 % valveillaoloajastaan ruokailuun. Alla olevissa kuvissa poikaset ovat vajaat pari viikkoa vanhoja. 

Tähän aikaan hevoskastanjat olivat upeasti kukassa ja suhteellisen harvinainen, meren rannoilla luonnossa kasvava merikaali kukki paikoitellen erittäin runsaana.

Isäjoutsen nousi ilmaan tarkastuslennolle sillä välin, kun emo saapui jostain puskien seasta poikasten kanssa takaisin lammelle. Isä liittyi joukkoon ja perhe ui oman pesänsä luokse ja kuvaaja poistui hiljaa sananmukaisesti takavasemmalle.

Eräänä päivänä lammella tai sen läheisyydessä ei ollut liikettä eikä joutsenia lainkaan, mikä hämmästytti kovin. Muutama päivä myöhemmin ne löytyivät yhdeltä läheisen golfkentän monista lammista. Usein joutsenet pesivät niin pienellä lammella, ettei ravintoa riitä kasvavalle perheelle. Tällöin vanhemmat ohjaavat poikueen jalan lähimmälle lammelle. Taivalta saattaa kertyä useita satoja metrejä. Alla olevissa kuvissa ollaan golfkentän lammella kesäkuun puolivälin paikkeilla.

Meriharakat ja lapintiirat olivat myös tässä vaiheessa saaneet poikasia. Lapintiiran poikaset jo harjoittelivat siipien venyttelyä, mutta ne eivät vielä lentoon asti kantaneet, vaan elo jatkui omalla pienellä pesäluodolla.

Hangossa on paljon kauniita kukkaistutuksia, joista kiitos kuuluu kaupungin teknisen viraston puisto-osaston henkilökunnalle. Casinon edustalla on kukkaloistoa läpi kesän. Juhannusta edeltävällä viikolla pystytetään muutamien kaupunkilaisten talkootyönä sitoma juhannussalko. Tänä juhannuksena oli navakan tuulen vuoksi hiukan epävarmaa saammeko ihailla juhannuskokkoa lainkaan, mutta onnistuihan se ja upeasti kokko paloikin!

Kolmeen viikkoon en ollut nähnyt joutsenperhettä ja hämmästys oli suuri, kun eräänä heinäkuisena iltana löysin ne taas samalta lammelta, jossa ne viimeksi olin nähnyt. Poikaset olivat kasvaneet valtavasti ja olivat vähintäänkin omituisen näköisiä. Niillä oli meneillään poikasen untuvaisen höyhenpeitteen vaihto isomman joutsenen höyhenpeitteeseen ja näitä molempia oli vaihtelevasti ympäri kehoa. Siivetkin olivat kasvaneet sen verran, että niitä pystyi jo kunnolla räpyttelemään.

Tässä kuvassa taidetaan taapertaa seuraavalle lammelle, sillä joutsenperhe vaihtoi lampea silloin tällöin ilmeisesti sen mukaan mistä parhaiten saivat ruokaa. Tai ehkä vaihtelu virkistää niitäkin.

Samalla lammella huomasin myös mustakurkku-uikkupariskunnan parin poikasen kanssa. Lienee ollut isä, joka sukelsi ruokaa ja ojensi pieniä saalistamiaan kaloja emon selässä tai vierellä odottaville poikasille.

Hangon Plagenin uimarannalla on tiettävästi Euroopan ainut vesikaruselli. Se on hyvin suosittu ja joskus jopa lähes tungokseen asti täynnä innokkaita uimareita. Karuselli sai tänä kesänä uuden katteen ja sen mukana katolleen myös Suomen lipun värisen tuuliviirin osoittamaan tuulen suuntaa.

Lisää ilon pisaroita! Kesän ensimmäiset näkemäni valkohäntäpeuran vasat emonsa kanssa. Tässä kuvassa taidetaan ihmetellä miksi emolla näyttää olevan kiire. Metsän suojaan sitten häipyivät koko kolmikko.

Pitkävarpainen liejukana pesi lähellä kaupungin keskustaa Haagapuiston lammella, jossa sitä ei aikaisemmin ilmeisesti koskaan oltu tavattu pesimässä. Laskujeni mukaan sillä oli viisi poikasta, joista yksi emon kuvan alla olevassa kuvassa.

Värikkäitä sudenkorentoja ja perhosia on mielenkiintoista kuvata, korennot tosin ovat niin nopeita liikkeissään, että lentokuvia minun on turha toivoa saavani niistä. Sattuipa yksi heinäsirkkakin, vai liekö hepokatti, pysymään auringon lämmössä paikoillaan sen verran, että ehdin sen kuvata.

Harvinaisen punaiseksi juuri ennen laskemistaan värjäytynyt aurinko oli aivan pakko ikuistaa heinäkuun viimeisenä iltana. Samaan aikaan Hankoniemen toisella puolella oltiin hämmästelty kuuta, joka kauan vielä nousunsa jälkeen oli pysynyt harvinaisen punertavana.

Elokuun alkupuolella, kuten koko kesän, sää oli lämmin, joskus suorastaan kuuma. Muutamana tuulisena päivänä iloiset kitesurfarit saapuivat Hangon vesille harrastuksensa pariin.

Nyt ollaan jo elokuun 10. päivän paikkeilla. Joutsenperhe taas golfkentän lammen äärellä, jossa ruohoa syötiin joko konttaamalla nurmikolla tai kävellen. Ruokailun päätteeksi mentiin lampeen vielä etsimään vesikasveja. Sekä vanhempien että poikasten höyhenpeite oli tässä vaiheessa jo aika ruskea, sillä lammen vedessä uiminen ei puhdistanut höyheniä, niin ruskeaa vesi on.

Tapasin myös toisen valkohäntäpeuraemon vasojensa kanssa pariinkin otteeseen. Nälissään söivät eivätkä juurikaan välittäneet kuvaajasta. Kiva seurata täplikkäitä vasoja, joita bambeiksi voi leikillisesti kutsua.

Taas kerran kävin golfkentällä katsomassa, jos joutsenperhe olisi lammella. Niitä en tällä reissulla nähnyt. Sen sijaan kuulin palokärjen ääntä ja lähdin etsimään lintua. Löysin sen koputtamasta jo moneen otteeseen hakkaamaansa kantoa. Kun lintu lehahti lentoon ja käännyin ympäri, valkohäntäpeuraemo vasansa kanssa tuijotti minua ehkä 10 metrin päässä. Kun nostin kameran kuvatakseni niitä, ne kääntyivät ja loikkivat hurjilla loikilla lähes lentäen läheiseen metsään.

Ollaan pitkälti ohi elokuun puolivälin ja joutsenperhe edelleen viihtyy golfkentän lammilla. Poikaset ovat kohta jo vanhempiensa kokoisia ja käyttäytyväkin jo isojen joutsenten tapaan.

Suositut kesäkauden päättäjäiset eli muinaistulien yö järjestettiin jo ties kuinka monetta kertaa Plagenin rannalla kokkoineen ja ilotulituksineen 25. elokuuta.

Syyskuun alkaessa vaikutti siltä, että joutsenperhe suunnittelee merelle muuttoa. Laulujoutsenen poikaset ovat lentotaitoisia runsaan kolmen kuukauden ikäisinä. Aivan kuin tästä todisteena pääsin näkemään perheen lentoharjoituksia. Koko perhe oli pienellä lammella uimassa ja syömässä. Vedestä noustuaan levittelivät siipiään ja hetken harjoittelun jälkeen kaikki yhtä poikasta lukuunottamatta nousivat siivilleen ja lensivät ilmeisestikin toiselle lammelle. Ensimmäisessä joutsenkuvassa yksi poikanen tekee pedikyyriä höyhenpeitteen puhdistuksen jälkeen.

Yksi poikasista hipaisi siivellään kiitoradalla olevaa mäntyä ja lento päättyi siihen. Jonkun aikaa se ihmetteli muiden lentäessä jo kymmenien metrien päässä. Toinen vanhemmista huomasi tapahtuneen ja laskeutui odottamaan muiden perässä taapertavaa poikastaan.

Hankoniemelle saapui syyskuun alkupuolella muutamia jalohaikaroita. Onnistuin parina päivänä löytämään ja kuvaamaan niitä. Aikalailla saman näköisiä ovat kuin harmaahaikarat, mutta vitivalkoisia ja nokka on oranssinkeltainen. 

14. syyskuuta menin etsimään taas jalohaikaroita meren lahdelta ja samalla näin kaukana kaislikon reunassa laulujoutsenperheen, joka vihdoin oli lentänyt merelle linnuntietä parin kilometrin matkan. Hyvin ovat vanhemmat poikasistaan huolehtineet koko pitkän, kuuman kesän. Onnellista elämää koko perheelle jatkossakin!

Hangossa kaikki hyvin!