Powered By Blogger

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Huhtikuun alun muuttolintuja

Kun talvi maalis-huhtikuun vaihteessa hellitti otteensa, alkoi muuttolintuja ilmestyä Hankoniemelle enenevässä määrin riippuen tuulen suunnasta. Kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu vastavaloon, sen vuoksi näyttävät haaleilta.


 Aivan huhtikuun alussa yhden vuorokauden aikana kertynyt noin 15 cm lumikerros pysäytti tosin muuton vähäksi aikaa. Nyt monet linnut ovat jo jatkaneet täältä matkaansa omille alueilleen sitä mukaa kuin kevät etenee.


Haahkat lienevät aina olleet saariston ja merenrantojen asukkaiden keskuudessa kevään odotetuimpia lintuja, joiden saapuminen on varma kevään merkki. Haahkauros varsinkin on komea näky kauniin värityksensä ansiosta.






Harmaahaikaroita on aiemminkin näkynyt Hankoniemellä, mutta tänä keväänä niitä on ollut erityisen paljon. Odottavat täällä ehkä pesäpaikkojensa vesien jäiden sulamista ja suunnistavat sitten omille alueilleen muualle maahamme - elleivät jää tänne mäntyvaltaisille saarille ja rannoille.







Kaulushaikara on toinen maassamme pesivä haikaralaji. Ihan sattumalta eräänä iltana näin kaislikon kupeessa jonkun "möykyn" ja katsoessani kameran etsimellä totesin sen olevan lintu, jollaista en koskaan aikaisemmin ollut nähnyt. Kaulushaikara on laajojen ruovikoiden lintu, joka ilmeisesti oli täällä odottamassa kaislikkoisen kotijärvensä jäiden sulamista. Tätä lintua saa kuulemma harvoin kuvattua, sillä se viihtyy piilossa ruovikossa.



Kurkiaurat ovat jokakeväinen ihmetyksen ja ilon aihe, kun niitä alkaa mereltä nousta Hankoniemelle suunnaten lentonsa pohjoisemmaksi. Muutama kurki pysähtyy tänne iloksemme levähtämään ja ruokailemaan ja jatkaa sitten matkaansa omia aikojaan.





Merihanhia olen nähnyt lennossa useampiakin, mutta maalla tai meren rannoilla vain pari, kolme kerrallaan. 




Valkoposkihanhien ensimmäiset yksilöt saapuvat mahdollisimman varhain ja kohta näitä lintuja viipeltää paljon pitkin Hangon rantoja ja nurmikoita.



Ensimmäiset isokoskelot ilmestyvät nopeasti meren jäiden alettua sulaa. Isokoskelokoiras on kauniin värinen lintu ja rouvalla upea "kampaus", joka tuulen tuiverruksessa saattaa näyttää kovinkin hullunkuriselta.





Muutamia kauniita alleja tuli eräänä päivänä niin lähelle rantaa, että niitä oli suhteellisen helppo kuvata, kunhan pysytteli liikkumatta kameran kanssa. Pienikin liike sai allit sukeltamaan.



Joutsenet eivät kovin pitkään ehtineet olla pois näiltä vesiltä. Sekä kyhmy- että laulujoutsenia oli paikoitellen useita kymmeniä kokoontunut hyville ruokapaikoille. Nekin jäivät tänne odottamaan järvien ja meren jään sulamista pohjoisemmilla alueilla. Järjestystä pidettiin yllä porukalla. Joskus järjestyksenpitäjiä olivat laulujoutsenet ja joskus kyhmyjoutsenet taas puolustivat ilmeisesti omaa reviiriään, sillä niitä pesii Hankoniemellä useita pariskuntia.










Nokikana on hauskan näköinen lintu. Tummanpuhuva höyhenpeite, vaaleanpunainen nokka ja otsaläikkä. Juuri tänään näin kahdeksan nokikanaa samassa lahdelmassa, kun niitä aikaisemmin oli vain yksi.




Sellaista lintua kuin lokki ei ole olemassa. Tämän opin aikoinaan lintukurssia käydessäni kymmeniä vuosia sitten. On naurulokkeja, harmaalokkeja, merilokkeja, pikkulokkeja, selkälokkeja... taidetaan tiiratkin lukea lokkien sukuun kuuluviksi. Ovat kaikki taitavia lentäjiä ja kalastajia.








Telkkiä on näkynyt satapäisinä parvina, mutta ovat nyt jo siirtyneet muille vesille ilmeisestikin suunnittelemaan perheenlisäystä.




Tukkasotkat saapuvat samaan tapaan kuin muutkin linnut eli ensin tulee muutama yksilö tutkimaan tilanteen ja sen jälkeen muut muuttavat perässä. Tukkasotkakoiraalla on päässä hauska tupsu, joka tuulessa heiluu milloin missäkin asennossa.



Hauska porkkananokka eli meriharakka on Hangon nimikkolintu. Muutamia yksilöitä on jo näkynyt, mutta saamme niitä lisää, kunhan ilmat lämpenevät ja loputkin jäiden rippeet sulavat pois rannoilta.



Merimetsoista puhutaan paljon ja ollaan yhtä jos toistakin mieltä. Joka kevät myös ne uskollisesti saapuvat pienille luodoille ja vähän isommille saarillekin rakentamaan pesiään.



Eräänä aamuna merenrantapolkua pitkin kävellessäni huomasin vähän kauempana rannasta kauniin valkoisen uivelokoiraan. Siellä se uiskenteli ja sukelteli isokoskeloiden seurana muutamana aamuna.



Kauniin värisinä auringossa hohtavat töyhtöhyypät saapuvat kurkien kanssa suunnilleen samoihin aikoihin. Ne kaivavat ruokansa sänkipelloilta.



Rannoilla kulkiessä on näkynyt paljon vesilintuja, osa niistä jää näille vesille, osa jatkaa matkaansa pohjoiseen sitä mukaa kun lintumaailmassa tieto pohjoisempien merialueiden, järvien ja lampien jäiden sulamisesta kantautuu tänne asti.




Hangossa asustaa monesti ympäri vuoden paljon sinisorsia, vaikka muuttolintuja ovatkin. 



Omalla lintujen ruokintapaikallani koko talven käynyt kaunis punarinta sai viime viikolla runsaasti sukulaisia, myös naispuolisia värittömämpiä seurakseen kesänviettoon. Pari kertaa pihallani on piipahtanut hämmästyksekseni kaunis keltainen talitintti, joka on väriviallinen luonnonoikku. Eräänä päivänä kurkia etsiessäni pellon reunassa taapersi varsinainen väriläiskä eli fasaanikukko. 





Nyt jäädään odottamaan lintujen parittelupuuhia ja sen jälkeen mielenkiinnolla seuraamaan milloin ensimmäiset suloiset linnunpoikaset vanhempiensa kanssa tulevat näyttäytymään meille. Luonto alkaa heräämään ja löysin jo ensimmäiset pienen pienet sinivuokon alutkin.













1 kommentti:

  1. Hieno ja laaja kokoelma vesilintuja. Mukana on varmaan useita sellaisia lintulajeja, joita moni ei ole koskaan nähnytkään.

    VastaaPoista