Powered By Blogger

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Lintujen pesula

Navakka lounaistuuli oli täyttänyt troolarisataman ja sen eteläpuoleisen, aiemmin jo avoinna olleen merialueen rannoilta suurelta osin paksun jääsohjon peittoon. 


Suurin osa muuttolinnuista oli siirtynyt väljemmille vesille jo aiemmin eikä troolarisataman puolella ollut tuulta pitämässä kuin sorsia ja muutamia isokoskeloita. Jäin seuraamaan lintujen touhuja tuulensuojaisaan paikkaan, kun huomasin isokoskeloilla olevan kylpypäivän, lauantai kun on. Pieni kaistale avovettä sai linnut nauttimaan.

Muutamat isokoskelot ottivat olon rennosti lepäillen tuulelta suojautuneina jäälauttojen päällä. Isokoskelonaaras oli selin tuuleen hiustupsun hulmutessa tuulessa.


Isokoskelokoiras katseli salamyhkäisen näköisenä eikä välittänyt lainkaan, vaikka tuuli sulkia heiluttelikin.


Yksi pariskunta nautti olostaan antamalla tuulen keikuttaa itseään vedessä - käyhän se näinkin.


Tämä tyttö päätti alkaa kylpeä oikein tosissaan ja katsoi välillä kameraankin, että näkyyhän tämä touhu varmasti.





Nämä kaksi puolestaan kisailivat keskenään sukeltaen välillä veden alle ja pärskien vettä joka suuntaan kunnes rauhoittuivat hetkeksi ikäänkuin ihmetellen mitä tuuli höyhenpeitteelle saa aikaiseksi. Alkoivat nekin lopulta kylpeä.









Sorsapariskunta ei antanut muiden häiritä, vaan rupesi kesken kaiken suvunjatkamispuuhiin.




Yhtäkkiä kaikki linnut lehahtivat lentoon ja mikäpä muukaan ne olisi hätistänyt pois kuin uljas merikotka, joka ruuan toivossa liiteli pitkään yläpuolella kadoten lopulta ilman saalista muualle. Näyttää olevan rengastettu yksilö.



Kylpypuuhat jatkuivat hetken kuluttua ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuuli tuiversi höyhenpeitteen joskus aika omituisen näköiseksi ja mietinkin miltä se linnuista mahtoi tuntua.




Lintujakin kutittaa joskus ja silloin raavitaan oikein kunnolla.





Kuperkeikkoja tehdään vähän joka suuntaan kylpemisen lomassa. Joskus vain pyrstösulat erottuvat veden seasta.



Repe-sorsakin innostui kylpemään, tosin paljon maltillisemmin kuin isokoskelonaaraat.


Isokoskelon taidonnäyte kuvaajalle.


Tälle linnulle kävi aika köpösti. Se nimittäin kylpi niin innoissaan, että ei huomannut jään reunaa lainkaan, vaan törmäsi siihen ja ilmeestä päätellen joko nolostui tai säikähti. Jatkoi kuitenkin kylpemistään.





Ikäänkuin hiukan ihmeissään yksi koiras katseli naaraiden kylpemistä, mutta rupesi sitten vissiin aikansa kuluksi putsaamaan itseään.



Tämä tipu seurasi hiustupsu järjestyksessä uteliaana muiden kylpemistä. 


Tämä taas päätti nousta jäälautalle, mutta helppoa se ei ollut. Jonkun aikaa punnerrettuaan onnistui, meinasi aukaista siipensä ja heilutella niitä hetken, mutta totesi sen touhun liian vaaralliseksi, kun jää oli liukasta.











Ihan tukevasti se ei jään reunalla ollut, mutta siihen jäi ja katsoi suoraan kameraan ikäänkuin kysyen, että näithän varmasti miten taitavasti jäälle nousin.




Tämä naaras sai kunnialla kylpyhetkensä päätökseen ja lehautti lopuksi siipiänsä muutaman kerran, kuten lintujen pesupuuhat yleensä päättyvät. 



Runsaat parikymmentä kyhmyjoutsenta oli löytänyt tuulensuojaisan paikan putsauspuuhiin ja ruokailuun kaupungin etelärannalta.


1 kommentti:

  1. Hienot kuvat jälleen! Ensimmäisen kuvan kallio on kuin lepäävä koira joka odottaa isäntää mereltä...

    VastaaPoista