Sumuisia päiviä

Sumu kuuluu osana elämään kuten muutkin säätyypit. Sumukuviin on kuitenkin vaikea saada kauniita värejä tai yleensäkään värejä. Tänään siis tosi värittömiä kuvia muutamasta viime päivästä Hangossa. Katselija/lukija voi vain kuvitella millainen näky kussakin kuvassa olisi kirkkaalla, aurinkoisella ilmalla.

Hangon suosituin uimaranta, Plagenin ranta eli karuselliranta odottaa jäiden sulamista, karusellin uutta katetta sekä tietenkin uimareita ja auringosta nauttijoita. Karuselli häämöttää uimakoppien keskellä yllä olevasssa kuvassa, alakuvassa näkyy myös rannan värikäs liukumäki. Kaksi uimakoppia on jätetty talven ajaksi piristämään maisemaa.

Sumuisellakin säällä saattaa nähdä vaikka mitä, jos hiukankin jaksaa kääntää katsettaan yläviistoon. Vasemmalla sijaitsevan, entisen tivolirakennuksen katolla erottui sumusta muutama pulu eli kesykyyhky, joilla selvästikin oli jo kevätmieltä.

Itäsatamassa sijaitseva kaunis HSF:n (Hangö Segelförening) paviljonki ravintoloineen kuvauspaikasta sadan metrin päässä katosi sumuun. Toisessa kuvassa näkyisi selkeällä säällä Hangon siluetti sekä kaupungin maamerkit vesitorni ja kirkko.

Itäsataman päävierasvenelaituri suurinpiirtein sukeltaa sumuun. Laiturin reunoilla näkyy jo selviä kevään merkkejä, kun meriveden korkeus on vaihdellut ja lämpötila pysynyt ainakin päiväsaikaan plussan puolella.

Muuten niin sumuista maisemaa piristävät punaiset poijut odottavat jäiden sulamista ja uutta purjehdussesonkia, jonka myötä Hankoon taas saapuu runsaasti veneilijöitä ja satama herää eloon.

Jos Hangossa kerran viidessä vuodessa pääsee meren jäälle, niin siitä nauttivat myös jäärata-ajajat. Sumu ei onneksi haitannut yhtä paljon ajajia kuin kuvaajaa. Jää kuulemma alkoi jo olla pinnalta pehmeähköä, vaikka pakkaspäivistä ei ole kauaakaan.

Jotenkin tuntuu, että Hankoniemen pohjoispuolella sumu ei ole yhtä sakeaa kuin eteläpuolella, saattaa tosin olla vain näköharha. Kuvissa Hangonkylän sataman kalavajoja ja satama-allas.

Tässä kuvassa näkyisi selkeällä säällä kaukana taustalla Tulliniemen kärjessä sijaitseva Hangon luotsiaseman valkoinen tornirakennus.

Sumuisten päivien välissä on utuisia päiviä, jolloin näkyvyys on parempi, mutta ei kuitenkaan hyvä varsinkaan valokuvausta ajatellen. Gustavsvärnin majakka- ja linnakesaaren edustalla luotsivene matkalla laivalle. 

Muuttolintuja on saapunut päivittäin, paikkaa tosin täytyy vaihtaa sen mukaan missä avovettä milloinkin tuulien kuljettamien jäiden mukaan sattuu olemaan.

Hangon silmä eli Russarön majakka on ohjannut merenkulkijoita jo 1800-luvun alusta lähtien. Jostain syystä laulujoutsenten ääniä ei muutamaan päivään ole kuulunut sumun seasta, ovat löytäneet ehkä paremman paikan muualta.

Merikotkakin on joskus nälkäinen ja saalistaa ruokaa, mutta varikset rohkeina lintuina usein hätyyttävät tai ainakin yrittävät hätyyttää sen muualle.

Eräänä sumuisena aamuna aamupuuro meinasi palaa pohjaan, kun ikkunasta näkyi ensin yksi metsäkauriin pää ja kun ehdin hakea kameran, oli ikkunan takana jo kolme nelijalkaista luontoystävää uteliaina tervehtimässä. Olivat löytäneet linnuille laittamani ruuan ja sen toivossa tulleet pienelle pihalleni.

Metsän suojassa olevalla niityllä sumu ei ole yhtä sakeaa kuin meren äärellä, vaikka matkaa merelle ei ole kuin ehkä parisataa metriä.

Troolarisataman sorsat tulevat tervehtimään heti, kun auto saapuu paikalle. Eräänä päivänä yksi sorsaneiti teki selväksi housunpuntistani nyppimällä, että ruokaa pitäisi saada. Se jopa heittäytyi niin tuttavalliseksi, että jäi jalkojeni väliin nököttämään hetkeksi.

Hanko on merenranta- ja samalla satamakaupunki ja satama on kaupungille tärkeä. Parhaimmillaan Länsisatamassa saattaa samanaikaisesti olla 4 - 5 rahtilaivaa, sumuisena päivänä erotin sumusta kuitenkin vain yhden.

Sumun seassa kun ollaan, niin maailma ikäänkuin häviää ja pienenee ympäriltä. Hyvinkin lähellä olevia joutsenia tai muita lintuja on hankalaa erottaa. Sen verran näin, että riitaa paikasta jäällä meinasi tulla ja toinen joutsen näykkäisi toista ajakseen sen kauemmas, kun piti päästä jäälle.

Satamakatu ja sen makasiinit ovat kesäisin täynnä elämää ja värejä, sumussa näky on täälläkin väritön rakennusten kauniin punaisesta väristä huolimatta.

Hangon kuuluisin pyöräilijä, kuvanveistäjä Rafael Saifulin pronssiveistos, polkupyörää taluttava naishahmo on nimeltään Tuuli mereltä. Se sijaitsee Itäsataman vierasvenesataman tuntumassa näkyvällä paikalla. Sumuisenakin päivänä patsas katselee merelle näkemättä kuitenkaan merta, taivaan sineä tai aurinkoa.

Sumuinen maisema merelle!