Helmikuussa ei aurinkoa kovin monena päivänä näkynyt. Tuulisia, jopa myrskyisiä päiviä oli sitäkin enemmän. Kuukauden pari ensimmäistä päivää meni koulun penkillä istuen opettelemassa uutta. Metsäkauriit ihmettelivät kameran kanssa ohi kulkenutta kävelijää kolmannen päivän aamuna.
Vedagrundetin uimaranta, runsaat 10 km kaupungin keskustasta itään, on yksi Hangon virallisista uimarannoista. Rannalla oleva kalastajan vaja on niin viehättävä, että se on lähes pakko kuvata joka kerta tällä rannalla käydessä. Aallot olivat huuhtoneet rantaan paljon simpukan kuoria. Tällä rannalla tapaa uimakauden ulkopuolella myös kitesurfareita. Innokkaimmat nauttivat harrastuksestaan myös helmikuussa.
Pimeäkuvaus on kiehtovaa. Siihen vaan ei kovin monena iltana helmikuussa ollut mahdollisuuksia. Ne harvat illat kuluivat tähtien kuvaamisessa.
Koska lämpötila pysytteli lähes koko kuukauden plussan puolella, oli luonnon oman jäätaiteen kuvaaminen sekin mahdollista vain muutamana aamuna pienten yöpakkasten jälkeen.
Tämän näköiset kauniit, lähes pilvettömät aamut ja päivät olivat harvinaisia helmikuussa.
Merivesi on pysytellyt aika korkealla koko kuukauden, joten laulujoutsenet ovat päässeet paikkoihin, joissa voivat olla omissa oloissaan. Alla olevan kuvan joutsenet olivat ruokailemassa kaislikkorannassa.
Hangossa on talvehtinut 20 - 30 harmaahaikaraa. Kuvassa yksi niistä juuri saapumassa männyn oksalle.
Kun päivä on oikein harmaa, niin kuvasta ei välttämättä tiedä onko kyseessä väri- vai mustavalkoinen kuva, kuten tässä.
Myös naurulokkeja ja heinäsorsia on jäänyt talvehtimaan Hangon rannoille. Tuulisella ilmalla sorsat vaihtavat paikkaa marssien tuulen puolelta tyyneen rantaan.
Tätä punaista jäkälää - mikä sen oikea nimi sitten onkaan - löytää harvoin ja silloin sitä pitää kuvata.
Taas kerran oli tuulinen päivä. Kuva punaisine kalastajavajoineen on viehättävän Gunnarstrandin rannalta, joka on otollinen etelätuulille. Muutama päivä ennen kuukauden puoliväliä etelätuuli/-myrsky oli niin voimakas, että osa Hangon kauniin Casinon peltikatosta oli irronnut. Korjaukseen asti irti lähtenyt osa peitettiin pressuilla.
Helmikuinen sateenkaari on aika harvinainen näky.
Penkkariajelulta tultiin karkkiämpärit tyhjinä. Kuvassa Hangö högstadiumin abeja. Koulun edustalta näkyy vesitorni mukavasta vinkkelistä.
Kun ei paljon ollut kirkkaita ilmoja, niin auringonlaskujakin ihailtiin pilvien kera.
Onneksi luontoa eläimineen voi seurata ja ihailla tuulisesta säästä huolimatta. Muutama tilhikin nautti aurinkoisesta säästä.
Tuulta ja tuiverrusta riitti, joten pienet, vahvat satamahinaajat toivottivat rahtilaivat tervetulleiksi satamaan.
Jos väriä ei luonnosta muualta löydy, niin kauniita mäntymetsiä sammalmättäineen on mukava ihailla.
Joskus aikuinenkin saa leikitellä. Erään aamun kävelyreissulla ojassa lirisi vesi niin mukavasti muodostaen ilmakuplia, että niitä piti kuvata ja samalla tuli aika monta pikkuselfietä kuvaan mukaan.
Hankoniemen etelärannalla on pitkä särkkä, jonka eteläpäässä esiintyy harvinaista, kaunista ristiaallokkoa. Kuvat otettu etelän suuntaan suhteellisen kovalla länsituulella meriveden ollessa aika paljon normaalia korkeammalla.
Kameran kanssa rannoilla ja muuallakin kulkiessa saattaa tavata hyvinkin mielenkiintoisia ihmisiä. Tämä mies oli kuvaamassa ensin pitkin rantaviivaa tavanomaisella kameralla ja sen jälkeen otti esiin aika harvinaisen neulansilmäkameransa.
Meriveden korkeus saattaa vaihdella paljonkin. Hangossa meriveden pinta oli helmikuussa korkeimmillaan + 90 cm. Lähes tulvalta paikka paikoin tosiaan näyttikin, kun vesi nousi maalle ja laiturit jäivät veden alle. Ensimmäisessä kuvassa oikeassa alalaidassa on keppi merkkinä vuodelta 2005, jolloin meriveden korkeus oli ylimmillään hetken + 120 cm, jos oikein muistan.
Kovia tuulia riitti ja tuulten ihailijoitakin oli siellä, täällä.
Lämmin ja lumeton helmikuu herätti joitakin kasveja ennenaikaiseen kukintaan. Isosta onnenpensaasta yksi osa kukki kuin keväällä ikään. Muutamia krookuksia nousi maasta ja toinenkin keltakukkainen pensas kukkii jo. Tätä pensasta en tunne.
Pienessä Jussi Lundmarkin puistossa on hauskan näköinen, kiharaoksainen peikonpähkinäpensas. Huomasin sen kesällä ensimmäisen kerran, mutta silloin lehdet olivat ikäänkuin tiellä. Nyt oli oiva aika tarkistaa millainen pensas oikeasti on. No, onhan se varsin hauskan näköinen ja kukkii myös jo.
Ensimmäisen kerran elämässäni näin parina aamuna kävelyreissullani harvinaisen valkoselkätikan. Se on rengastettu täällä Hangossa Haliaksen lintuasemalla. Myös suhteellisen harvinainen pikkutikka osui reittini varrelle eräänä aamuna.
Pieni, kaunis Hanko on parhaimmillaan aurinkoisina päivinä, joista toivottavasti saamme nauttia jatkossa enemmän. Mereltä lännestä Itäsatamaan tultaessa kaupunki näyttää tältä.
Helmikuinen iltatähti on Venus. Pilvettömänä iltana onnistuin saamaan sen samaan kuvaan kuun sirpin kanssa. Ja kuukauden viimeiseksi päiväksi eli tänä vuonna karkauspäiväksi saimme maahan lumipeitteen - tosin vain yhdeksi päiväksi!
Kevättä odotellen Hangossa kaikki hyvin!
🌹🌹🌹
VastaaPoista