Tammikuu 2020 Hangossa

Aurinko ei paljon paistanut tammikuussa. Lunta ei satanut edes sen vertaa, että maa olisi saanut valkoisen peitteen. Lämpötila oli suurimman osan kuukaudesta plussan puolella. Ja tuulisia päiviä riitti.

Metsäkauriit viihtyvät Hankoniemellä. Täällä niidenkin on hyvä olla. Tänä "talvena" ruokaa on ollut helppo löytää, kun maa on paljas. Joitakin mustarastaita on jäänyt tavalliseen tapaan talvehtimaan.

Puistovuorille tehtyä Hangon joulupolkua voi ihailla vielä tammikuun puolella.

Hangon ehkä kuvatuin ja kuuluisin mänty sijaitsee Tulliniemen rannan itäpäädyssä kalliolla, josta varsinkin talvisaikaan saa kauniita auringonlaskukuvia. Toki auringonlaskun ihmeellisiä, uskomattoman kauniita värejä voi muuallakin ihailla.

Tammikuussa voi monena päivänä kuvata aalto- ja pärskekuvia. Taitavimpia purjelautailijoita ja kitesurffareita ei edes viileä sää ja kylmä merivesi saa pysymään pois aalloilta tammikuussakaan. He ovat iloista porukkaa - mitä enemmän tuulee, sen leveämpi hymy!

Laulujoutsenia on tämän vuoden puolella näkynyt vähemmän kuin aiempina vuosina. Lauha tammikuu ei vielä liene saanut niitä liikkeelle etelämmäs, kun jopa järvet eteläosassa maata ovat olleet jäättömiä.

Kesäisin avoinna oleva kahvila Neljän Tuulen Tupa vasemmalla. Kirkon torni ja vesitorni ovat Hangon parhaita maamerkkejä mereltä katsottaessa. Hangon rannat ovat myös suosittuja lintujen katselupaikkoja.

Pitkästä aikaa moneen vuoteen orava on löytänyt pihalle linnuille tarjolle laittamani ruuat. Samoin metsäkauriit, jotka niin mielellään tulisivat pihalle syömään.

Tuulettomia tai vähätuulisiakin päiviä oli, mutta enimmäkseen tuulet olivat reippaita.

Tämä kuva on otettu auringonlaskun jälkeen Tulliniemen rannalta, taustalla Gustavsvärnin linnoitussaari.

Vuoden 2020 ensimmäinen täysikuu oli 10. tammikuuta.

Yhtenä kauniina päivänä löysin Vedagrundetin rannalta pikkupakkasen jälkeen paljon kauniita rannalle myrskyssä ajautuneita simpukankuoria. Yksin rannalla kontatessa, kyykkiessä ja simpukoita kuvatessa hurahti hiukan pidempi tovi. Aurinko paistoi, meri oli aivan tyyni ja hiljainen ja kyhmyjoutsenperhe lipui jonossa ohi.

Harmaahaikaroita talvehtii ainakin toistaiseksi Hangon rannoilla. Itäsataman edustalla olevalla Märaskärillä niitä näkee eniten. Siellä on helppo vaihtaa paikkaa puolelta toiselle tuulen mukaan.

Toisaalla kyhmyjoutsenperhe joutuu uimaan vastatuuleen etsiessään ruokaa. Myös telkkäparvia ja isokoskeloita näkee rantojen läheisyydessä.

Joskus päivät ovat vaan olleet niin tylsän harmaita, että olen lähtenyt etsimään "pientä" kuvattavaa. Jäkäliä innostuin kuvaamaan parina päivänä. 

Pimeäkuvaus tähtikirkkaina iltoina on kiehtovaa. Vaatii muutaman hetken silmien tottua pimeään, ennenkuin tähtitaivas aukeaa. Hangossa on hyviä paikkoja, joissa valosaaste ei ainakaan kovin paljon häiritse.

 

Joskus aurinko näytti paistavan taivaanrannassa.

 

 Hangon rannat eivät ole pelkästään hiekkarantoja, vaan on myös rantoja, joilla on kauniita, pieni kiviä. Aaltojen mukana rannoille huuhtoutuu myös noin 5 cm pituisia kolmipiikkisiä kaloja. Joku oli nostanut muutaman jopa laiturille.

Tammikuisen auringonlaskun jälkeen - ennen pimeän tuloa - otettuja kuvia.

Kovin sumuisia päivä ei tammikuussa ollut, mutta muutamana päivänä maisema oli aavistuksen sumun tai usvan peitossa.

 Harmaisiin päiviin oli helppo saada väriä Hangonkylän satamassa.

Metsäjäniksellä ei elämä liene kovin turvallista nyt, kun sen väritystä suojaavaa lunta ei ole. Kyyhötti lähes liikkumatta kivien kolossa tammikuun viimeisenä päivänä.

Lumeton tammikuu muistoissa!