Polaaripyörrettä ilmassa ja maassa

Polaaripyörre eli napapyörre on sana, jonka moni meistä on kuullut viime päivinä ja viimeistään nyt oppinut mitä se tarkoittaa. Hangossa se tarkoittaa meren jäätymistä kaikilla rannoilla pitkälle ulos ulapalle, aurinkoa, kovaa pakkasta, tuiman hyytävää koillistuulta ja linnuille kovia aikoja. Ja sitä, että me Hangossa olijat nautimme, kun pääsemme meren jäälle pitkästä aikaa.

Hiukan nuukahtaneet tulppaanit saivat jääsuojan ympärilleen ja ovat nyt pihalla pienenä hauskana yksityiskohtana myös muiden ilona, jos vain huomaavat alas maahan ohi kulkiessaan katsoa.

Muutama sepelkyyhky on jäänyt talvehtimaan Suomen eteläisimpään kaupunkiin. Höyhenpeitteen pörhistely antaa suojaa kylmää vastaan.

Pieni punarinta on koko talven käynyt ruokapaikalla ja joka aamu olen onnellinen, kun se taas ilmestyy etsimään ruokaa itselleen. Tämä lintu on hyönteissyöjä, mutta ahkerasti se popsii ainakin kuorittuja auringonkukan siemeniä. Se yöpyy erään naapuritalon välikatolla ja toivottavasti näin selviää pakkasista ja pääsee taas kevään tullen luontoon omilleen. Kuvat on otettu ikkunalasin läpi.

Sinitiaiset ovat enemmistönä pihapiirissä. Innokkaasti ne aamusta iltaan syövät tarjolla olevia siemeniä ja muuta linnunruokaa. Jostain kuulin, että pikkulintujen täytyy näin talvipakkasilla selvitäkseen syödä valtava määrä ruokaa eli vuorokaudessa puolet omasta painostaan.

Seuraavat kuvat sinitiaisesta ihmettelemässä talipalloa on otettu ikkunalasin läpi.

Yksinäinen räkättirastas eli varsinainen "ängri bööd" oli ruokailemassa vielä hiukan avoinna olevan ojan pientareella etsien maasta jotain suuhun pantavaa. Mikä lie tarttunut pyrstöön kiinni...

Rannikkovartioston laiva viipyy joskus pidempäänkin vartioimassa missä päin Hankoniemen rantoja milloinkin. Tämä laiva oli pari päivää passissa samassa paikassa jäiden seassa. 

Käpytikka naputteli ruokaansa heti aamusta, yksi ainut järripeippo tuli ruokapaikalle ja pari mustarastastakin piipahti lounaalla. Järripeippo ja mustarastas kuvattu ikkunalasin läpi, sen vuoksi epätarkkoja kuvia.

Hauska tapaaminen puukiipijän kanssa. En millään meinannut malttaa lähteä pois, kun lintu kerrankin oli lähellä ja sen ruokapuuhia oli mielenkiintoista seurata.

Joskus linnuille koittaa se viimeinen lento. Tämä naurulokki löytyi kuolleena jäältä, liekö kuollut kylmään ja nälkään tai saattoi olla muuten vaan huonossa kunnossa. Sitä kävi ihmettelemässä lajitoverikin, joka sitten lensi kahden muun lokin seuraan ikäänkuin suremaan elämänsä päähän tullutta kaveria. 

Jäätä riittää nyt niin kauas kuin silmä kantaa.

Kuningattarenvuoren näköalatornista voi ihailla talvisia, kauniita maisemia. 

Hyvin kapea kaistale avovettä näkyy aika lähellä rantaa. Sinne oli kokoontunut sorsia ja muutama kyhmyjoutsenkin oli jäänyt etsimään ruokaa. Hiukan epäilen, että yksi noista joutsenista on "Svanhild" eli joutsen, josta olen kertonut aikaisemmassa kirjoituksessani. 

Hangon maamerkit vesitorni ja kirkontorni näkyvät kaukaa mereltäkin.

HSF:n eli Hangö Segelföreningenin rakennus ja hotelli Regatta (taustalla oikealla) ovat Itäsataman lähistön historiallisia rakennuksia.

Hangossa on kauniit auringonlaskut kaikkina vuodenaikoina. Eräs vanhempi mies kerran - ihaillessaan auringonlaskua - totesi, ettei täältä kannata mihinkään lähteä auringonlaskua ihailemaan, kun kauniimpaa auringonlaskua ei missään ole.

Kun aurinko jäällä seistessäni laski suunnilleen lounaaseen, niin selän takana kuu oli jo korkealla koillisella taivaalla. Aivan pyöreän täydenkuun saamme nähdä vasta muutaman päivän kuluttua.