Potkukelkkailua meren jäällä

Kaunis talvipäivä houkutteli ottamaan esille potkukelkan, jonka onnekseni olin runsaan viiden vuoden takaisessa muutossa Kirkkonummelta Hankoon ottanut mukaani. Meren jäälle oli eilisen illan aikana satanut sentin, pari hienoa pakkaslunta, joten potkukelkkailu oli oiva tapa liikkua jäällä. 

Tavanomainen aamu-ulkoilu sujui jalkapatikassa kaunistakin kauniimmissa maisemissa ja eilistä hiukan vähemmissä pakkaslukemissa. Pohjoisen suunnalta iltapäivän puolelle asti puhaltanut tuuli tosin sai ilman tuntumaan hiukan vilpoisemmalta.

Joku oli liikkeellä heti aamusta potkukelkalla, sillä matka paikasta toiseen sujui taatusti kelkkaillen nopeammin kuin kävellen.

Vanhan kelopuun ympärillä pyöri aluksi kolme oravaa, mutta kolmas lähti kilpakosinnan hävinneen elkein vähin äänin muualle. Mahtaisiko kuvan kolossa olla oravien pesä? 

Toinen orava vartioi pitkään kelon latvassa ja toinen taisi ottaa nokoset oksalla, kunnes pääsivät yhteisymmärrykseen ja yhteistuumin päättivät lähteä valokuvaajaa karkuun.

Metsäjänis tai rusakko oli kulkenut omia polkujaan. 

Nyt lähdetään potkukelkalla meren jäälle. Tuttu rouva oli ehtinyt rantaan hiukan aikaisemmin ja kuvasi kauniita talvisia maisemia ennen jääkävelylle lähtöään.

Meren jäältä katsoen maisemat on aika erilaiset kuin maalta niitä katsellessa kuvittelee. Tämänkin kallion päällä olen useamman kerran käynyt ihailemassa maisemia.

Luulin aluksi näkeväni ison ketun aallonmurtajan aukossa, kunnes koiran ulkoiluttajat ilmestyivät näkyviin. Tässä kohdassa jää oli niin muhkuraista, että käännyin takaisin vastatuuleen.

Hangon toisen pursiseuran, HUS:n rakennuksia en ollut moneen vuoteen katsonut mereltä käsin. 

Kertaalleen jäätyneet ja tuulella toisistaan irronneet jäämuodostelmat saattavat olla jopa näin symmetrisiä. 

Fendari on jätetty tai unohtunut laiturille odottamaan seuraavaa kesää.

Pieni ja vilkas peukaloinen yllätti pysymällä hetken niin paikoillaan, että sain napattua siitä muutaman kuvan. Tämä oli iloinen yllätys!

Vaikka jäällä oli lunta, voi vaakatasosta kuvatessa löytää hauskoja ja taivaan sinen osittain värittämiä jäämuodostelmia. Eikös tämä aivan selvästi ole jäälintu? Kahdessa seuraavassakin kuvassa voi hyvällä mielikuvituksella nähdä vaikka minkälaisen otuksen.

Joku oli käynyt täällä potkukelkalla kurvailemassa.

Jäähän muodostuu railoja, joskus isompia ja joskus pieniä. Tässä kuvassa taitaa olla vain halkeama jäässä.

Kun ei ollut minkäänlaista päämäärää mihin mennä, päätin katsoa mitä eteen tulee...

Rannan tuntumassa on kiviä, joiden päällä on lunta ja kun aurinko lämmittää jo aika paljon, niin lumi on sulanut kiven reunoilta muodostaen kauniita "jääkelloja".

Muutama jäämuodostelma oli pudonnut hauskasti jäälle kuin koruksi.

Potkukelkan molemmin puolin näkyy kivet, joista jääkelloja riippui.

Jäälle on halkeamasta noussut vettä, joka oli jäätynyt liukkaaksi. Nyt ei tarvinnut arvuutella jään paksuutta, sillä rannalta tuli - potkukelkalla - mies kairan kanssa mittaamaan jään paksuutta.

Jää on tässä kohdassa noin 12 cm paksua. Mittaaja jatkoi matkaansa vielä toiseen paikkaan kairaamaan jäätä.

Ennusteen mukaan kaunis, kylmähkö ja onneksemme aurinkoinen sää jatkuu vielä jonkun aikaa. Nyt nautitaan säästä, kun vihdoin saimme oikean talven monen vuoden jälkeen!