Luonnon jäätaidetta pakkaspäivänä

Muutaman päivän kestänyt kunnon talvinen, aurinkoinen pakkassää on vihdoin jäädyttänyt meren ympäri Hankoniemen. Liian pitkälle rannoista ei kuitenkaan vielä kannata kävellen mennä, mutta rantoja seuraillen voi ihailla kauniita maisemia. Tämä ja seuraava kuva on otettu ylhäältä kalliolta.

Luonto on aikamoinen taiteilija, kun muokkaa jäästä yhtä ja toista iloksemme, kunhan vaan hoksaamme katsoa ympärillemme, tässä tapauksessa alas jäälle kalliolta. 

Linnut ovat häipyneet pois kylmästä lähes kokonaan tiaisia lukuunottamatta, käpytikka naputteli kuitenkin käpyään heti aamusta.

Pienet iloisen punaiset marjat pistivät silmään, kun maisema luonnonsuojelualueen vieressä kulkevan tien varrella muuten oli lehtipuuvaltaisena aika yksivärinen.

Koska pakkasta oli riittävästi (aamulla - 12 astetta) piti tietysti yrittää jäädyttää saippuakuplia. Ensimmäinen kokonaisena säilynyt kupla jäi kiinni puhallusputkeen ja jäätyi siihen.

Seuraava kupla putosi kuutamohortensian oksalle, mutta ei ehtinyt kunnolla jäätyä ennenkuin hajosi.

Tämä kupla puolestaan jäi roikkumaan kuutamohortensiaan ikääkuin jäämarjaksi.

Yksi saippuakupla hypähti lumipenkan reunalle ja jäätyi siihen lopulta hajoten.

Jää kestää jo hyvin ihmisen, tässä on vain noin 30 cm syvää. Kuvan vanhanajan kunnon huopikkaissa kävellyt rouva arvioi jääpeitteen paksuudeksi tässä lähemmäs 10 cm. 

Jäähän muodostuu sen jäätyessä pienenpieniä, hauskan muotoisia jäisiä lumihippusia.

Niitä on hauska jäällä konttaamalla kuvata eri suunnista - ylhäältä ja sivulta jos toiseltakin. Kuvakulmaa ei paljonkaan tarvitse muuttaa, kun kuvasta tulee aivan erilainen.

Konttaajan vinkkelistä otettu kuva. Pieniä jäähippusia ei täällä ollut paljon, mutta ihan riittämiin, jotta yli puolitoista tuntia hurahti kuin huomaamatta luonnon minimaalisia taideteoksia ihaillen ja kuvaten.

Suoraan ylhäältä otettu kuva poikkeaa aika paljon vaakatasosta otetuista, kun kuvaan ei heijastu taivaan kaunista sinistä väriä lainkaan.

Jostain kuului laulujoutsenten kaakatusta ja ensin lensi 4 - 5 joutsenta kuin huomaamatta ohitseni, mutta nämä jäljessä lentäneet kaksi ehdin hoksata (lähes) riittävän ajoissa.

Pakkaslumi näytti tältä läheltä kuvattuna.

Jäätaidetta piti kuvata pitkään ja hartaasti, vaikka kuvia oli jo ihan riittävästi. Aina löytyi uusia mielenkiintoisia muotoja.

Kun vihdoin maltoin nousta seisomaan, huomasin kahden joutsenen tepastelevan jäällä muutaman sadan metrin päässä. Onneksi olivat lähellä laivaväylää, niin pääsivät ainakin vedestä varmasti lentoon.

Tässä yhteydessä saa taatusti tehdä kielioppivirheen, ja kirjoittaa, että tässä on sydäm(m)elliset terveiset, kun on kaksi sydäntä askellettu lumeen...