Joutsenrakkautta eli love is in the air

Kyhmyjoutsen, kuten laulujoutsenkin, solmii pariuduttuaan elinikäisen liiton. Leskeksi jäänyt saattaa kuitenkin hankkia uuden puolison. Joutsenten lempi leiskuu myös muulloin kuin keväisin ennen pesänrakennuspuuhia. Tänään sain aitiopaikalta muutaman metrin päässä seurata, kun yksi pari, jonka luulen olevan paikallinen pariskunta, aivan yllättäen tunsi hellää vetoa toisiaan kohtaa. Tulivat peräkkäin uiden ja aivan kuin näytösluontoisesti alkoivat osoittaa rakkautta ja lämpöä toisilleen. 

Ensin käännyttiin hellästi vastatusten kasvot suoraan rannan suuntaan. Mietin, että olikohan sattumaa, kun kääntyivät juuri kameraan päin vai onko niillä tapana aina aloittaa hellät hetkensä katsomalla rantaan päin...

Hiljaa ja rauhallisesti taidettiin jopa antaa pusuja.

Hellä hetki jatkui pitkiä kauloja ja päitä puolelta toiselle kääntäen ikäänkuin toisia hyväillen.

Koiras taisi osoittaa kunnioitusta puolisolleen nyökkäämällä alaviistoon.

Ja puoliso vastasi lähes samalla lailla toiseen suuntaan päätään kääntäen.

Halaukset kaulat suorina jatkuivat puolelta toiselle muutamia kertoja

minkä jälkeen molemmat symmetrisesti kuin synkronoituina painoivat päänsä kyljen päälle,

viipyivät hetken toistensa peilikuvina tehden samoja liikkeitä, 

nostivat päänsä ylös ja niiasivat toisilleen kaulat kaarella, taas rannan suuntaan katsoen.

Hellän hetken päätteeksi joutsenpari taisi jopa katsoa minua kuin kysyen, että ymmärsihän täti nyt varmasti, että olemme rakastavaisia ja kertoen, että jos noin parin kuukauden kuluttua satut tämän saman näytelmän näkemään, niin kannattaa katsoa, sillä jatkamme hellää hetkeä tästä vielä eteenpäin hurjan ja mielenkiintoisen näytelmän muodossa. Sen jälkeen alamme rakentaa pesää, haudomme munia ja saamme kesän korvalla kauniin suloisia "rumia ankanpoikasia".

Vielä muutaman metrin päässä jään reunan lähellä toinen, ilmeisestikin naaras kertoi, siis ei sihissyt vaan päästi pienen kiekaisun, että minä oikeasti rakastan sinua.

Ja niin koiras lähti puolustamaan omanaan pitämäänsä reviiriä, jolle muutama laulujoutsen vielä oli jäänyt ruokailemaan ja levähtämään. Luonto antaa meille unohtumattomia elämyksiä, kunhan itse olemme valppaina ja seuraamme mitä ympärillä tapahtuu. Kannattaa muistaa erään tuttavan neuvo, että "tilanteet täytyy katsoa loppuun saakka"...