Powered By Blogger

maanantai 29. tammikuuta 2018

Aina ei aurinko paista

Sanotaan, että Hangossa paistaa aina aurinko, mikä ei harmillisesti (aina) pidä paikkaansa. Harmaa päivä on harmaa myös valokuvaajalle, mutta mieli vetää ulos raittiiseen ilmaan nauttimaan kauniista asioista, joita ympäristö tarjoaa. Jos ei tänään muuta, niin isompia ja pienempiä lintuja.


Omalla pihalla linnuille tarjolla oleva ruoka kelpaa monelle linnulle. Tänään tali- ja sinitiaisten lisäksi aika monta pienenpientä kaunista vihervarpusta, joista niistäkin uros upean värikäs, mustarastaita ja se sama suloinen pallero punarinta, joka jo monen viikon ajan on joka päivä uskollisesti tullut näytille. Harmi vaan, kun nämä pienet vieraat on niin arkoja, että ne täytyy kuvata ikkunalasin läpi, mikä ei tee oikeutta lintujen kauneudelle.




Jossain näin kuvan, kun sinitiainen söi omenaa, joten laitoin omenan lintujen ruokapaikalle. Siinä se on ollut jo muutaman päivän, mutta ei ole maistunut linnuille. Ensimmäisenä aamuna omena oli maassa, joten metsäkauriit lienee käyneet yrittämässä ottaa sen, kun koko ruokamökki oli vähän vinksin vonksin.


Kauniisti luonnon "värjäämiä" kiviä osuu silmiin silloin tällöin.


Lillmärsanin uimarannan edustalle oli tullut enemmänkin laulujoutsenia ruokailemaan ja rannan edustan pienen, nimettömän luodon jo monena vuonna pesäsaarekseen ominut kyhmyjoutsenpari kolmen poikasensa kanssa piti aikalailla vahtia, jotta vieraat ei vaan vahingossakaan päässeet lähellekään luotoa. Tätä luotoa paikalliset, nyt jo entiset nuoret olivat nuoruudessaan kutsuneet nimellä Skogsvaktens holman.





Entinen troolarisatama on varma paikka nähdä ainakin sorsia, varsinkin jos osuu paikalle samaan aikaan, kun joku monesta sorsien ruokkijasta tulee leipiensä kanssa ja sorsat nousevat jonossa maalle tervehtimään ruuan tuojaa. Myös Svanhild-joutsen tuli tomerasti paikalle, kun huomasi ruokaa olevan tulossa ilmasta. Svanhild tosin ilmeisesti onkin Svante, on nimittäin tosi iso joutsen, joten lienee pian parivuotias urosjoutsen...








Lokit ilmestyvät kuin tyhjästä tappelemaan ruuasta ja yksi tukkasotka pyörii porukoissa mukana, vaikka leipää se ei syökään. Sama tukkasotka taitaa olla ollut sorsien seurana koko talven.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti